Vinkiän Likalla on asiaa

Linja-autossa ompi tunnelmaa ...

Se on taas ollu pikkasen kiirusta tällä Vinkiän likalla. Mää olen mennä teputtanu melkosen kiivaaseen tahtiin näinä päivinä. En mää kyllä ole saanu pualikaan aikaseks niistä hommista mitä olen suunnitellu. Ylleensä aamusin sänkyn lailalla tuumailen mitä teen päivän aikana, mutta pualelta päivin alkaa veto jo hiipuun ja viimmestään iltapäivällä mun tarvii heittää itteni hetekkaan seljälleni. Ja jotta mää saisin remmin uulestaan päälle, on ryystettävä jokunen kuppi kahveeta ja miälellään tota Länkelmäki- kahveeta. 
Mutta se on kevät ny! Ja Vinkiän likallakin on kevättä rinnassa vai täytyskö sannoo monikossa kun on naispualeisesta kysymys. Mää meinaan alotin muisteleen nuaruuttani ja tanssireissujani. Sitä tuli melkosen paljon hypättyä nuarena likkana lavatansseissa. Jo talvella me alettiin olottaan Rönnin aukeemista ja arvuuttelleen josko jo vappuna vois laittaa kesäretonkia päälle. Siihen aikaan Rönni aukes jo vappuna ja reippaimmat pojat kävi Rönnin salmessa uimassa. Ne oli kyllä valmistautunu hualellisesti eleltäkäsin ja nauttineet runsaanpualeisesti sisäistä lämmikettä. 
Meillä Vinkiän likoilla oli tapana kokkoontua toistemme tykö jo monta tuntia ennen iltamalinjurin lähtöö. Siellä me paklattiin itteemme,laitettiin lilaa luomiin,käherrettiin tukkaamme ja ruiskuteltiin hajuvettä niin että huonompaa jo heikotti. Sitten me käveltiin housunlahkeet lepattaen (siihen aikaan oli levveelahkeiset housut muatia) olotteleen autoo. Linjurissa oli aina niin ahlasta että joutu seisoon käytävällä ja Ronttikulmalaiset anteeks kauheesti tarkotin tiätysti Leväslahtelaiset joutu ahtautuun kuskin viäreen. Takasin tullessa olikin jo väljempää kun jokunen neitokainen oli onnistunu hommmaan ittelleen lavalta saattomiähen. 
Tosta linjurista mulle tulikin miäleen yks tosi juttu. Oli nääs yks mettätyänjohtaja joka oli hakenu Orihveleltä mettäjätkien palkat. Se tuli perjantaina Kuoppalan onnikalla kotioon ja oli laittanu ne rahat reppuunsa. Ja kuinka ollakkaan kun se jäi autosta pois se reppu unohtu sinne onnikkaan. No kotona se huamas että se halvatun reppu jäi sinne auttoon eikä siihen aikaan ollu mittän kännykkää millä soitella kuskille. Kyllä sinä viikonloppuna varmasti palo jokunen paperossi ja yöllistä kototianoota tuli vahlattua makkuukammarin akkunasta useamman kerran. Pirtissä oli tihhee tunnelma ja mukulatkin oli ihan hiljaa ja hiipi nurkkia pitkin. No maanataiaamuna se miäs meni kyseleen reppunsa perrään. Kuski raapi päätään ja sanoi ettei ollu reppua nähny, mutta käski kuitenkin kattoon auton perästä takaikkunan viärestä. Ja siellä se oli rahoneen päivineen! Nuaret oli ollu iltamareissussa ja heittäneet repun pois tiältään päästäkseen paremmin likistelemään likkoja. Miähen onneks reppu oli ollu sen verran kulunu ja likanen ettei kukkaan viittyny kattoon sen sisältöö. Ja toisekseen ei niillä poijilla tullu miäleenkään kurkistaa reppuun. Niillä oli ihan muut kujjeet miälessä. 
Juu monenlaisia kujeita meikäläinenkin on kokenu. Kerrankin sattu iltamareissulle sellanen oikein lupsakka ja mukava kuski. Auto oli täynnä nuarta porukkaa käytävää myäten. Jokunen oli jo mennessä löytäny kaverin ittelleen ja pussaili siellä linjurin takapenkillä. Ja aina kun ne pussas kuski löi jarrut pohjaan. Voitte vaan kuvitella miten porukat käytävällä vaappu elestakasin, mutta ylleensä se vaan nauratti meitä. Niin semmosta se kevät teetti sillon ennen. Ny on vaan muistot miälessä, mutta nekin saa miälen paljon ilosemmaks. 

Mukavaa kevättä vaan kaikille ja kuunnelkaa kevään ääniä toivoopi Vinkiän likka.